HIV-miehen kumppaneita etsittiin jokunen viikko sitten tällä kuva- ja tekstiyhdistelmällä, josta päätellen poliisi etsii jotain kivaa myös itselleen. "Tositarkoituksella, kuva ois kiva..."

Toisto tehostaa viestin perillemenoa?

Allaoleva kuulostaa oikeastaan jonkun biisin alulle. Joko jäi asia mieleen, kansalaiset? Vai lauletaanko kerran vielä?

Todella oleellisia tietoja

Viikko sitten miljoona kalifornialaista joutui pois kodeistaan uhkaavien palojen vuoksi, myös ihmishenkiä menetettiin. Kuvernööri julisti hätätilan. Onneksi iltapäivälehdet kertoivat, olivatko oikeasti tärkeät ihmiset ja paikat uhattuina. Kartasta päätellen Stingillä on kuumat paikat, mutta Anderssonin Pamsu näyttää välttyneen sulamiselta. Johan helpotti!

Nainen lähtee käymään asioilla miesystävänsä kanssa, molemmilla on vapaapäivä. Kierretään kirpputoreja. Iltapäiväksi kotiin, ruuanlaittoa ja pyykkäystä.

Postista tulee mainoksia ja yksi lasku. Sähköpostiin on tullut automaattinen syntymäpäiväonnittelu postimyyntifirmalta.

Puhelin ei soi koko päivänä.

Illalla nainen syöttelee muutaman uuden kohteen nettihuutokauppaan ja katselee ohimennen televisiota.

Yöllä vatsaan koskee, ja nainen valvoo pitkään tuulta kuunnellen. Onnea 41-vuotiaalle.

Nyt vain tekisi heti, samantien, mieli panna uusi matka tilaukseen vaikka hyvin tiedän että rahaa ei ole. Ikävä jäi, ja kuvien katselu tuntuu haikealle. Addiktoivaa on matkailu!

Aamulla klo 8.45 taloyhtiön pihamaalla: vanhaa talossa asuvaa rouvaa avustava viiskymppinen nainen ei vastaa huomentoivotukseeni. Olen vuokralla toisin kuin muut tässä yhtiössä, joten olen erilainen. Minua ei tarvitse tervehtiä. Tyttäreni kummeksuu naisen käytöstä.

Aamulla klo 9.15 ruokakaupan edustalla haitaria soittava muukalainen sanoo minulle päivää kuuluvalla äänellä - vilkaisten samalla vihjaavasti jaloissaan olevaan rahankeruulaatikkoonsa. Vastaan toki hymyillen, mutta rahaa ei heru.

Kuka ansaitsee tervehdyksen, ja keneltä sen saa pyyteettömästi? Kuka jaksaa ilostuttaa muita ilman että olettaa siitä jotakin kostuvansa? Onko tervehtiminen tai sen jättämättä tekeminen yksi tapa osoittaa muille heidän paikkansa? Miksi ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta pantataan vielä tiukemmin kuin rahaa?

Myös muita vanhoja tuttuja täällä.

Myös melkoisen kulunut sarjamurhaaja-aihe näyttäytyy todenoloisena ja juuri niin epätäydellisenä kuin sekä poliisit että rikolliset ovat - kummastakaan osapuolesta ei olla tehty yksiulotteisia ikoneja. Tarinan kertojanäkökulma vaihtelee poliisin ja lehtitoimittajien välillä, jotkut tapahtumat on kerrottu eloonjääneiden uhrien näkökulmasta. Loppupuolella kerronta keskittyy kuvaamaan aiheesta  lopulta kirjankin kirjoittaneen Robert Graysmithin tutkimuksia.

Tapausta puretaan tavalla, joka tuo usein mieleen Oliver Stonen JFK:n. Jos tämänkaltainen paneutuva ja pala palalta tarinaa purkava kerronta miellyttää, kannattaa ilman muuta tutustua tähän elokuvaan. Alustava julkaisupäivä DVD:llä on 26.9., eli juuri sopivaa katsottavaa syysiltaan...

Zodiac (2007)
Ohjaaja David Fincher
Pääosissa Jake Gyllenhaal, Mark Ruffalo, Anthony Edwards, Robert Downey Jr.
Kesto 2 h 41 min

Elokuvan traileri: http://www.movieweb.com/video/V07B4amopyFKMQ

Artikkeli aiheesta täällä, samassa osoitteessa paljon artikkeleita muistakin laajaa julkisuutta saaneista rikoksista.

Seuraavana päivänä se oli vielä suurempi. Alkoi pelottaa oikein tosissaan. Nukuin huonosti ja aamulla soitin työterveysasemalle hoitajan päivystysnumeroon. Tämä käski katsella vielä pari päivää, ei osannut yhtään arvata mistä on kyse. Käski olemaan rauhallisin mielin vielä ja soittamaan loppuviikosta lääkärinaikaa jos ei tunnu menevän ohi.

Sitkeilin kaksi päivää. Ylimääräinen patti tuntui olevan kuin konkretisoitunut kuolemanpelko minussa - tunne joka on minulle täysin uusi. Suvussani äidin puolella on paljon syöpää, ja pelkäsin että nyt tuo hirviö on napannut minua jalasta. Mikä muukaan se voisi olla, kasvain luussa ja noin aggressiivisesti kasvava?

Keskiviikkona menin sitten lääkäriin. En muista paljoa siitä kun istuin odottelemassa vuoroani. Onneksi mies oli henkisenä tukena.

"Jaaha, katsotaas. Saattaisi olla ganglio, hyytelörakko jollaisia tulee usein ranteisiin ja nilkkoihinkin...minäpäs pistän sitä neulalla ja sieltä tulee semmoista geelimäistä ainetta pois. Usein paranee ihan sillä. Jos ei geeliä tule ulos niin sitten saattaa olla jotain muuta kyseessä. Noin...no niin, geeliähän sieltä..."

Ei, en tunne itseäni hölmöksi vaikka säikähdin kuollakseni mokomaa hyytelöpattia. Ainakin osaan arvostaa uudella tavalla terveyttäni ja elämää ylipäätään. Nyt ei oikein kehtaa narista pikkuasioista. Liekö sitten sattumaa kun osuin lukemaan tämän artikkelin, tekee mieli ottaa asiasta enemmän selvää...

Mutta hitto kun olikin outo paukura.

Kyseessä on siis nukkekotiprojekti mittakaavassa 1:12. Ostin valmiin seinäpaketin täältä, ja ovet sun muut tilpehöörit täältä. Muu on tarkoitus tehdä itse, talon runkokin on sen verran yksinkertainen ja riisuttu malli että siitä saa yksilöllisen melkein väkisinkin.

Ensiksi on tarkoitus maalata seinät ja ikkunanpokat sekä ovet, ja koko komeus lyödään kasaan vasta sitten. Kun ikkunoita on 12 ja yhden maalaamiseen menee noin vartti, ei vauhti päätä huimaa. Mutta ei saakaan huimata, tästä ei saa tulla stressinaihetta vaan pikemmin sen purkaja. Ikuisuusprojekti, jos niin on sitten käydäkseen.