Hyvin pieni testi siitä, onko sitä oikeasti suvaitsevainen, vai väittääkö vain. Olin niuholla päällä ja vastailin sen mukaan, mutta pienestä pistemäärästä löytyikin ihan hyvää sanottavaa:

 

You Are 56% Open Minded

You are a very open minded person, but you're also well grounded. Tolerant and flexible, you appreciate most lifestyles and viewpoints. But you also know where you stand firm, and you can draw that line. You're open to considering every possibility - but in the end, you stand true to yourself.

Tositarkoituksella

HIV-miehen kumppaneita etsittiin jokunen viikko sitten tällä kuva- ja tekstiyhdistelmällä, josta päätellen poliisi etsii jotain kivaa myös itselleen. "Tositarkoituksella, kuva ois kiva..."

 

---

Toisto tehostaa viestin perillemenoa?

 

Allaoleva kuulostaa oikeastaan jonkun biisin alulle. Joko jäi asia mieleen, kansalaiset? Vai lauletaanko kerran vielä?

 

---

Todella oleellisia tietoja

Viikko sitten miljoona kalifornialaista joutui pois kodeistaan uhkaavien palojen vuoksi, myös ihmishenkiä menetettiin. Kuvernööri julisti hätätilan. Onneksi iltapäivälehdet kertoivat, olivatko oikeasti tärkeät ihmiset ja paikat uhattuina. Kartasta päätellen Stingillä on kuumat paikat, mutta Anderssonin Pamsu näyttää välttyneen sulamiselta. Johan helpotti!

 

Aamu valkenee sateisena ja harmaana, tuuli viskelee lehtiä pitkin pihaa.  Nainen laittaa aamiaista lapsilleen. Neljän viljan puuroa. Lapset lähtevät kouluun.

Nainen lähtee käymään asioilla miesystävänsä kanssa, molemmilla on vapaapäivä. Kierretään kirpputoreja. Iltapäiväksi kotiin, ruuanlaittoa ja pyykkäystä.

Postista tulee mainoksia ja yksi lasku. Sähköpostiin on tullut automaattinen syntymäpäiväonnittelu postimyyntifirmalta.

Puhelin ei soi koko päivänä.

Illalla nainen syöttelee muutaman uuden kohteen nettihuutokauppaan ja katselee ohimennen televisiota.

Yöllä vatsaan koskee, ja nainen valvoo pitkään tuulta kuunnellen. Onnea 41-vuotiaalle.

 

Palattiin lasten kanssa Kreikasta. Meillä oli kivaa. Kaikki sujui kuten piti, lapset olivat hienoa matkaseuraa ja sain olla heistä ylpeäkin monien muiden lapsukaisten kiukkuilua vierestä seuratessa. Me tykättiin merestä, auringosta ja kissoista. Me nähtiin elävä sisilisko ja kuollut sisilisko, kuollut torakka ja kulkukissoja, kyyhkysiä, varpusia ja lokkeja ja erittäin paljon skoottereita. Jäätelö oli hyvää, ja hotellihuoneessa erityisen kivaa oli vessan ikkuna ja iso vaatekaappi.

Nyt vain tekisi heti, samantien, mieli panna uusi matka tilaukseen vaikka hyvin tiedän että rahaa ei ole. Ikävä jäi, ja kuvien katselu tuntuu haikealle. Addiktoivaa on matkailu!

Työharjoittelu suuressa firmassa: työtoverit eivät tervehdi, ehkä siksi että eivät jaksa nähdä vaivaa sellaisen ihmisen kohdalla joka kuitenkin pian lähtee pois. On helpompi mulkoilla pitkin seiniä. Koitan ymmärtää: insinöörien sosiaaliset taidot eivät ole tunnetusti kaksiset.

Aamulla klo 8.45 taloyhtiön pihamaalla: vanhaa talossa asuvaa rouvaa avustava viiskymppinen nainen ei vastaa huomentoivotukseeni. Olen vuokralla toisin kuin muut tässä yhtiössä, joten olen erilainen. Minua ei tarvitse tervehtiä. Tyttäreni kummeksuu naisen käytöstä.

Aamulla klo 9.15 ruokakaupan edustalla haitaria soittava muukalainen sanoo minulle päivää kuuluvalla äänellä - vilkaisten samalla vihjaavasti jaloissaan olevaan rahankeruulaatikkoonsa. Vastaan toki hymyillen, mutta rahaa ei heru.

Kuka ansaitsee tervehdyksen, ja keneltä sen saa pyyteettömästi? Kuka jaksaa ilostuttaa muita ilman että olettaa siitä jotakin kostuvansa? Onko tervehtiminen tai sen jättämättä tekeminen yksi tapa osoittaa muille heidän paikkansa? Miksi ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta pantataan vielä tiukemmin kuin rahaa?