Työhuoneeni toimistossa sijaitsee hankalasti siinä mielessä, että sen ohi kulkee paljon porukkaa jatkuvasti. Vessaan, syömään, tulostimelle, faksille, postituspöydälle, kotiin, työhön, tupakalle, toisten huoneisiin. Osassa huoneista on useampi ihminen, joten monella on tapana tulla puhumaan puhelunsa käytävään - ja kävellä siinä edestakaisin asioitaan kailottaen.

Työpöytäni on heti ovesta tultua oikeanpuoleisessa kulmassa lähellä ovea, joten istumapaikkani on varsin suojaton käytävälläkulkijoihin nähden. Joka kerran kun kuulen jonkun hiihtelevän käytävässä, alan odottaa tuleeko ko. kulkija huoneeseeni. Vai kulkeeko ohi. Vai onko sittenkin menossa vain johonkin muuhun huoneeseen - vain  palatakseen taas hetkeä myöhemmin takaisin. Näyttöni on sellaisessa kulmassa oveen nähden, että se on ohikulkijan vapaasti tarkasteltavissa. Minulla on tunne että minua tarkkaillaan, eikä semmoiselle mitään mahda vaikkei se pitäisi edes paikkaansa. Huoneessa on myös toinen työpiste, ikkunan luona, mutta se on varattu henkilölle joka tekee etätöitä ja on aniharvoin paikalla. Niinpä saan istua paikallani ovensuussa, rimpulamaisen Ikealaatuisen työpöydän ääressä.

Pidin tänään tukkimiehen kirjanpitoa aiheesta, ja sain selville että työpisteeni - ja näin ollen minun vierestäni - kuljetaan päivässä yli ...280 kertaa. 280. Aika hyvin toimistossa, jossa päivä saattaa vierähtää tästä huolimatta ilman että puhun sanaakaan kellekään.

Minä olen onneksi vain vaatimaton harjoittelija jolla ei ole suuria velvollisuuksia kannettavanaan, eikä näin ollen ajatusten jatkuva katkeaminen aiheuta suurtakaan ongelmaa. Jos olisin vakitöissä, tahtoisin jonkunlaisen sermin tai viherkasvin itseni ja oven väliin niin ettei minun tarvitsisi tuntea oloani epämukavaksi joka hemmetin hetki.