Työmatkani kestää normaalisti 25 minuuttia. Ruuhka-aikana hiukan enemmän, vaikka yleensä pyrinkin välttämään neljän maissa liikkumista. Tiedän että Kekkosentien-Paasikiventien ruuhkat voivat ainakin viikonloppua vasten olla hurjia siihen aikaan. Mutta että keskellä viikkoakin kannattaa varata eväät mukaan, se oli uutta. Eilinen kotimatka kun otti täydet kaksi tuntia.

Lähdin eilen neljän maissa töistä, oli liki hellettä ja Hervannassa pääsi liikkumaan ihan normaalisti. Mutta keskussairaalan kohdalla törmäsin liikkumattomaan autoseinään, yhtään liioittelematta.

Vajaan viiden kilometrin matka sairaalan kohdalta Näsinneulan kohdalle vei 1h 45min. Syynä oli mäkeen hyytynyt rekka, joka tukki toisen kaistan. Mutta silti! Olen kerran aiemmin viettänyt samalla matkalla tunnin, eikä tuolloin liikennettä tukkinut mikään muu kuin perjantairuuhka. Konttaamalla olisi päässyt nopeammin.

Olipa onni, että kassissani oli vesipullo ja takapenkillä lapsilta jäänyt karkkipussi. Ja isompi onni se että autossani on ilmastointi. Eräässäkin farmariautossa oli äiti vauvoineen, molemmat hikisinä ja punaisina helteen vuoksi...ei käynyt kateeksi. Tuolla viiden kilometrin matkalla oli myös liki parikymmentä autoa tiensivussa, nykyautot eivät näköjään kestä jonossakäyntiä keittämättä kun lämpötila ulkona on yli 20 astetta.

Karseeta tää urbaani elämä. Ja oma tyhmyys...suoraan kaupungin läpi ja Pispalanharjun kautta ajamalla olisin päässyt varmasti viidesosassa tuosta ajasta. Muistan jatkossa. Ja eläköön taas liukuva työaika, se kun mahdollistaa ruuhkien välttelyn. Mutta on se nyt yhtä helvettiä kun tuollainen asia saa sanella elämänrytmini.