Tähän aikaan vuodesta odotetaan tavallisesti monia asioita. Kevätjuhlia, valkolakkia, kesälomaa, mökkireissuja...

Olen töissä koko kesän, tarvitsen rahaa kokopäiväiseen opiskeluuni vielä kahden vuoden ajan. Muutaman vapaapäivän pidän loppukesästä, ne jotka siihen mennessä ovat kertyneet. Mutta melkoista lomaa on jo sekin, kun lapset menevät heti koulun loputtua kahdeksi viikoksi isälleen. Niin pitkään ei olla koskaan erossa oltukaan, mutta eiköhän me kaikki hyvin pärjätä.

On ylellistä, ettei minulla ole heti töiden jälkeen kauhea kiire kotiin, saati koko työpäivän huono omatunto siitä että minun pitäisi olla ihan jossakin muualla. Voin kaikessa rauhassa kerätä työtunteja ja pitää niitä myöhemmin pois, ja kupata kaupassa töiden jälkeen juuri niin pitkään kuin sattuu huvittamaan. Saadaan miesystävän kanssa laittaa keskenämme ruokaa ja ihan vaan...olla. Ei mitään isoa, huikeaa, elämyksellistä ja erikoista. Arkea työpäivän jälkeen, sitä ihan tavallista - samaa mitä niin monen muunkin elämä on, ja maistuu kuulemma niin puulta...

Kivaa kun näinkin pieni ylellisyys riittää pelastamaan koko kesän. Syksyllä mennään sitten
lasten kanssa Kreikkaan kolmistaan, mutta se on kokonaan toinen juttu sitten.

Viimekesäistä maisemaa Punkaharjulta