Viime lauantaina havaitsin vasemman jalkapöydän päällä todella kovan patin. Se ei ole ollut siinä ennen. Kova, liikkumaton, kuin luussa kiinni tai osa sitä. Laskimme miehen kanssa siitä leikkiä, minä enimmäkseen taistellakseni hiipivää pelkoa vastaan.

Seuraavana päivänä se oli vielä suurempi. Alkoi pelottaa oikein tosissaan. Nukuin huonosti ja aamulla soitin työterveysasemalle hoitajan päivystysnumeroon. Tämä käski katsella vielä pari päivää, ei osannut yhtään arvata mistä on kyse. Käski olemaan rauhallisin mielin vielä ja soittamaan loppuviikosta lääkärinaikaa jos ei tunnu menevän ohi.

Sitkeilin kaksi päivää. Ylimääräinen patti tuntui olevan kuin konkretisoitunut kuolemanpelko minussa - tunne joka on minulle täysin uusi. Suvussani äidin puolella on paljon syöpää, ja pelkäsin että nyt tuo hirviö on napannut minua jalasta. Mikä muukaan se voisi olla, kasvain luussa ja noin aggressiivisesti kasvava?

Keskiviikkona menin sitten lääkäriin. En muista paljoa siitä kun istuin odottelemassa vuoroani. Onneksi mies oli henkisenä tukena.

"Jaaha, katsotaas. Saattaisi olla ganglio, hyytelörakko jollaisia tulee usein ranteisiin ja nilkkoihinkin...minäpäs pistän sitä neulalla ja sieltä tulee semmoista geelimäistä ainetta pois. Usein paranee ihan sillä. Jos ei geeliä tule ulos niin sitten saattaa olla jotain muuta kyseessä. Noin...no niin, geeliähän sieltä..."

Ei, en tunne itseäni hölmöksi vaikka säikähdin kuollakseni mokomaa hyytelöpattia. Ainakin osaan arvostaa uudella tavalla terveyttäni ja elämää ylipäätään. Nyt ei oikein kehtaa narista pikkuasioista. Liekö sitten sattumaa kun osuin lukemaan tämän artikkelin, tekee mieli ottaa asiasta enemmän selvää...

Mutta hitto kun olikin outo paukura.